Tietotulva
Jee oli Mediapäivät ja oli siskon tenavat ja paluu Manseen.

Tein ratkaisuni ja kävin Mediapäivillä enimmäkseen kuuntelemassa toimittajien kertomuksia omista töistään (eli jätin suuret hehkutetut jenkkipuhujat pääosin kuulematta). Sattumalta päädyin kuuntelemaan sekä 45 minuuttia -ohjelmassa esitettyä Euroopan hevoskuljetuksista kertovaa juttua ja uutisen jalostumista kansanliikkeeksi sekä Ylen A-ohjelman esittämää Suomen maatalouden huonoista oloista kertovaa juttua (no just sitä missä oli Oikeutta eläimille -yhdistyksen kuvaamaa materiaalia). Muistin taas että yhdessä broilerihallissa kasvatetaan jopa 25 000 eläintä toisiaan nokkimassa. Täytyy kyllä sanoa, että hevoskuljetuksista kertova dokkari oli vielä pahempi, sillä hevosia tökittiin kepeillä ja lyötiin suoraan päähän. :(

Toimittajien keskuudessa eläinaiheet on aina vähän b-luokan kamaa, etenkin jos niissä on tuollaista räikeää kuvamateriaalia. Se on taas aikamoisessa ristiriidassa sen kanssa, että samat aiheet ovat kuitenkin niitä luetuimpia.

Oma "nyt unohdetaan journalistinen uskottavuus ja fanitetaan täysillä" -hetkeni oli, kun norjalainen Åsne Seierstadt kertoi kirjojensa syntyprosessista.

Joka toisella luennolla sitten yritettiin vakuuttaa keski-ikäisille että internet ei ole uhka vaan mahdollisuus ja se oli vähän blaablaablaa. Mut kai se sit on kyseessä tämä suuri sukupolvien välinen kuilu . Erityisen riemastuttava oli lauantain nuorten mediakäyttäytymistä käsittelevä paneeli, jossa powerpointille oli ilmestynyt se klassisin nettiin liittyvä moka muodossa "kuvagalleriat (IRC)". Siinä vaiheessa kyllä taas hetken hävetti tiedotusopin laitoksen tutkimuksen puolesta. Plus sitten eräässä paneelissa tutkija piti aina vastaustensa aikana kättään mikin ja suun välissä jolloin puheesta tuli kummaa muminaa, mut esiintymisosaamista nyt ei ilmeisesti TIEDOTUSOPIN laitoksen tutkijoilta voi olettaa.

Lauantain kermaa oli Washington Postin Philip Bennetin luento ja sitä seurannut paneeli. Sitten olikin kiire lähteä tapaamaan jämsänkoskityttöjä (ja päädyttiin juomaan olutta ja mansikkamargaritoja). Yöksi menin siskolle Espooseen ja vietin sunnuntain kummitytön kanssa leikkien. Paras leikki oli ehkä joulupukkiaiheinen leikki, jossa minä sain olla tonttu ja kummityttö oli joulupukin muori.

Tämä aamu alkoi terävästi ympäristöpolitiikalla ja luonnonsuojelukurssilla, jossa oli aiheena susikonflikti. Mediapäivillä niin moneen kertaan toistettu "noo, syy on lopulta aina median" oli niin syvään iskostettu päähän, etten edes jaksanut nousta luentosalista puolustamaan toimittajien kunniaa. Se vaan, että kun tekee juttuja asiasta, jossa on monia intressejä, niin lopulta yleensä se intressi on kenen tahansa toimijan mukaan just väärä. Eli palkitsevan ammatin olen onnistunut valitsemaan. That's politics.

Mutta se viime päivien tietotulvasta.

Valveutuneena kerrostaloasukkaana väänsin tänään patterit nollille energiankulutuksen vähentämiseksi. Jee, ehkä en pelasta maailmaa mutta voin hytistä kotona villapaidassani. Vähän turhautti olla siskon luona, kun tämä kolmikymppinen hyvintoimeentuleva perhe ei kierrätä biojätettä, mikä mun mielestä tuntuu lähinnä täysin käsittämättömältä. Kun hitto, miten ikinä voisi saada aikaan mitään edistystä kun niin kovin monella ihmisellä on kierrättämisessä ja energian vähentämisessä niin perustavanlaatuisetkin asiat hukassa!

En jaksanut mennä tämänpäiväiseen laitosuudistustilaisuuteen, vaikka oon istunut tiedotusopin laitosneuvostossa viime kautena ja mun ehkä olis pitänyt mennä sinne. Antaa nykyisten hallopedien hoitaa, ne on olleet paljon aktiivisempia muutenkin.

Hoidan itseäni, menen syömään.